Asuntokauppalain määräykset reklamaatiosta ja kaupan kohteen virheistä vastaavat suurimmaksi osaksi kiinteistöjen osalta maakaaressa säädettyä.  Asuntokauppalaki ei siis koske lainkaan kiinteistöjen kauppaa.  Mutta myös asuntokaupassa ostaja voi virheen havaittuaan kääntyä myyjän puoleen ja vaatia hinnan alennusta, kaupan purkua tai vahingonkorvausta.

Ostajan on ilmoitettava havaitsemastaan virheestä ja vaatimuksista kohtuullisessa ajassa siitä, kun virhe on havaittu tai olisi pitänyt havaita. Kiinteistökaupasta poiketen asuntokaupassa reklamaatiolle on asetettu lyhyempi reklamaatioaika. Reklamaatio on asuntokaupassa tehtävä viimeistään kahden vuoden kuluessa siitä, kun asunnon hallinta on luovutettu ostajalle.

Reklamaatiolle ei ole laissa säädetty muotomääräystä. Reklamaatio on kuitenkin syytä tehdä kirjallisesti tai muulla myöhemmin todistettavissa olevalla tavalla. Reklamaatiosta tulee käydä ilmi, mikä virhe kaupan kohteessa on ja miten se ilmenee. Lisäksi reklamaatiossa tulee ilmoittaa, minkälaisia vaatimuksia ostajalla on myyjää kohtaan esim. vaatiiko ostaja hinnanalennusta vai kaupan purkua. Euromääräistä vaatimusta ei tarvitse vielä reklamaatiossa esittää. Reklamaatiota voidaan myöhemmin täydentää, kun virheen aiheuttamat kustannukset ovat tiedossa.

Yleisen virhesäännön mukaan käytetyn asunnon kaupassa on virhe, mikäli

1. asunto ei vastaa kaupan yhteydessä sovittua,
2. asunto ei vastaa myyjän ennen kauppaa antamia tietoja, joiden voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan,
3. myyjä on ennen kauppaa jättänyt antamatta tiedon asuntoa koskevasta erityisestä seikasta jonka hänen on täytynyt tietää ja josta ostaja on voinut perustellusti olettaa saavansa tiedon,
4. asunto on varustukseltaan, kunnoltaan tai muilta ominaisuuksiltaan huonompi kuin ostajalla on ollut perusteltua aihetta olettaa.

Kaupan kohteessa voi olla myös taloudellinen tai oikeudellinen virhe. Taloudellisesta virheestä on kyse muun muassa, jos myyjä on antanut virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja asunnon omistukseen ja käyttöön liittyvistä taloudellisista velvoitteista (esim. yhtiövastike ja osuus yhtiön veloista) tai asuntoyhteisön taloudellisesta tilasta, ja virheellisten tietojen voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan.

Kaupan kohteessa on oikeudellinen virhe, mikäli ostaja voi kaupan tehottomuuden vuoksi menettää omistusoikeuden kolmannelle. Oikeudellisesta virheestä on myös kyse, mikäli myyjä on antanut virheellistä tietoa tai jättänyt ilmoittamatta asuntoon kohdistuvista sivullisen panttioikeudesta tai muusta toisen oikeudesta asuntoon.

Kun asunnossa on havaittu virhe, voi ostaja vaatia myyjältä joko hinnan alennusta tai kaupan purkua. Kaupan purku tulee kysymykseen vain tilanteessa, jossa virhe on olennainen. Mikäli ostajat olisivat tienneet virheestä, he eivät olisi tehneet kauppaa laisinkaan.

Hinnanalennuksen yhteydessä kauppaa ei pureta, vaan pyritään selvittämään virheellisen kaupankohteen arvo verrattuna kauppahintaan. Yleensä hinnanalennuksen perusteeksi otetaan virheen korjauskustannukset. Korjauskustannuksiin perustuvassa hinnanalennuksessa otetaan kuitenkin huomioon korjaustoimenpiteen aiheuttama arvonnousu ostajalle.

Ostajalla on myös oikeus vaatia myyjältä vahingonkorvausta, mikäli virhe kaupassa on johtunut myyjän huolimattomuudesta. Vahingonkorvausta voi vaatia riippumatta siitä, päädytäänkö asiassa hinnanalennukseen tai kaupan purkuun.