Asianajotoimisto Mika Ala-Uotila Oy:n asianajajien kirjoittama artikkeli "Sattuiko vahinko?"

Jokainen meistä kärsii joskus vahinkoa toisen huolimattoman tai tahallisen menettelyn johdosta. Usein asian annetaan olla, eikä mahdollisesta korvauskysymyksestä aleta riitelemään, vaikka siihen ehkä olisi aihettakin. Onhan laiha sopu usein parempi kuin lihava riita, kuten sananlasku sanoo.

Talonpoikaisjärjen mukaan on tietysti selvää, että toisen huolimattoman tai tahallisen menettelyn johdosta syntyneestä vahingosta pitäisi saada korvaus. Minkä säännöksen perusteella ja kuinka paljon, se on jo toinen juttu. Vahingon korvaamista säätelevät nimittäin monet säännökset. Yleislakia eli nimenomaiselta nimeltään vahingonkorvauslakia sovelletaan aina silloin, kun vahingonkorvausvelvollisuus ei ole sopimukseen perustuvaa tai kuin korvausvelvollisuudesta ei säädetä muualla lainsäädännössä.

Vahingonkorvauslaissa säädetään mm. että työnantaja, mukaan lukien valtio ja kunnat, on ensisijaisesti velvollinen korvaamaan työntekijän aiheuttaman vahingon. Työntekijä vastaa aiheuttamastaan vahingosta vasta toissijaisesti, mikä usein parantaa vahingon kärsineen mahdollisuutta saada vahingostaan täysi korvaus, koska korvausta voi vaatia heti työnantajalta. Silloin, kun "työntekijän viaksi jää lievä tuottamus", vastaa työnantaja poikkeuksellisesti yksin työntekijän aiheuttamasta vahingosta. Työntekijä ei tällöin siis joudu korvaamaan vahinkoa laisinkaan.

Kun vahinko on aiheutettu muulloin kuin toisen palveluksessa, jokainen henkilö on vahingonkorvauslain mukaan lähtökohtaisesti itse vastuussa aiheuttamansa vahingon korvaamisesta. Myös alaikäinen vastaa yksin aiheuttamastaan vahingosta. Vain silloin, kun alaikäisen vanhempien voidaan osoittaa laiminlyöneen alaikäisen lapsensa valvomisen, joutuvat myös vanhemmat korvausvastuuseen.

Useimmiten vahinkoa kärsineen on osoitettava, että hän on kärsinyt vahinkoa toisen menettelyn johdosta. On olemassa kuitenkin tilanteita, jolloin vahingon kärsinyt on oikeutettu saamaan korvauksen kärsimästään vahingosta sen perusteella, että toiselle kuuluu tietyn tehtävän täyttäminen. Mikäli tehtävää ei ole täytetty huolellisesti, on vahingon kärsinyt oikeutettu korvaukseen. Esimerkiksi tienpitäjä on pääsääntöisesti vastuussa tien epäkuntoisuudesta aiheutuneesta vahingosta. Talon omistajalla on puolestaan velvollisuus hiekoittaa liukas pihamaa. Vain nopea ja ennalta arvaamaton suojasää voi vapauttaa talon omistajan mahdollisesta liukkauden aiheuttamasta vahingosta johtuvasta korvausvelvollisuudesta.

Kun vahingontekijä on yksin vastuussa tekemänsä vahingon korvaamisesta, usein käy niin, ettei vahingontekijä kykene selviytymään korvausvelvollisuudesta. Vahingon kärsinyt voi silti saada korvauksen vahingontekijän vapaaehtoisesta tai pakollisesta vakuutuksesta. Omat vakuutukset ovat tietysti olemassa sitä varten, että myös niistä on tilanteista riippuen mahdollisuus sada korvaus kärsimistään vahingoista. Mikäli vahinko on aiheutettu rikollisella teolla, tulisi puolestaan selvittää, voiko korvauksen saada valtion varoista rikosvahinkolain perusteella.

Korvaussummien laskeminen ja arvioiminen ei ole yksinkertaista. Vahingonkorvauslain mukaan korvausta voidaan esimerkiksi kohtuullistaa tiettyjen edellytysten täyttyessä. Esimerkiksi junan väärälle raiteelle ohjannut virkamies joutui korvaamaan vain pienen osan miljoonien markkojen vahingoista, jotka aiheutuivat junien yhteentörmäyksestä. Puolestaan jokainen henkilövahingon kärsinyt tietää, että Suomessa on noudatettu melko yhtenäisesti korvausperiaatteita, joiden mukaan maksettava korvaus voi tuntua alhaiselta pysyvän vamman aiheuttaman elinikäisen haitan rinnalla.