Julkaistu Defensor Legisissä 3/98

Sisältö:

1. Johdanto
2. Asiaesittelyn säädösperustat
3. Asiaesittelyn tarkoitus, sisältö ja toteutus
4. Esimerkki asiaesittelystä
5. Asiaesittelystä hovioikeudessa
6. Tuomareitten mielipiteitä asiaesittelyn tärkeydestä
7. Yhteenveto

1. Johdanto

Olemme valinneet asiaesittelyn tämän teemanumeron kirjoituksemme aiheeksi, koska hovioikeusprosessiuudistuksen tultua voimaan 1.5.1998 joutuvat monet asianajajat ehkä ensimmäistä kertaa suorittamaan täydellisen asiaesittelyn tuomioistuimessa. Käräjäoikeuksissa suurin osa siviiliasioista käsitellään edelleen välittömissä pääkäsittelyissä, joissa täydellisiä asiaesittelyjä ei suoriteta useimmiten lainkaan.

Uudessa hovioikeusprosessissa hyvä asian esittelytaito on huomattavasti tärkeämpi kuin kirjallisen valituksen laatimistaito. Hovioikeuden jäsenistä on juttuun ennen pääkäsittelyä syvällisesti perehtynyt ehkä vain jutun valmistellut jäsen. Siten hovioikeudessa suoritettavassa asiaesittelyssä asianosaisen tulee välittää kahdelle muulle hovioikeuden jäsenelle kaikki se tieto, joka on asiassa on olennaista asian ratkaisemisen kannalta.

Asiaesittely on keskeinen osa pääkäsittelyä, joka voidaan jakaa vaatimusten esittämiseen, asiaesittelyyn, todistelun vastaanottoon ja loppukeskusteluun. Tarkoitamme asiaesittelyllä sitä pääkäsittelyn vaihetta, jossa asianosaiset esittävät oikeudelle kaikki perustelut vaatimuksilleen ja siis selvittävät, mistä asiassa on kysymys.(1) Asiaesittelyn avulla osaltaan toteutetaan pääkäsittelyn suullisuus, välittömyys ja keskitys. Mikäli asiaesittelyä ei suoriteta, oikeudenkäyntiä ei voitane ainakaan katsoa suulliseksi ja välittömäksi.

(1) Vrt. Virolainen, joka samaistaa "asiaesityksen" ja ennen todistelun vastaanottoa tapahtuvan "alkukeskustelun", jota vastaavaa sanaa ei Ruotsissa käytetä, Virolainen, Alioikeusuudistus I (Rovaniemi 1994), s. 232. "Alkukeskustelu" ei mielestämme kuvaa oikealla tavalla asiaesittelyn sisältöä ja merkitystä uudessa prosessissa. Vrt. myös HE 33/1997 vp s. 74. ja Lappalainen, Alioikeusuudistus 1987-1993, (Jyväskylä 1994), s. 149. Esitystavat hieman poikkeavat ruotsalaisesta pääkäsittelyn jaottelutavasta, jossa ennen todistelua asianosaiset esittävät vaatimuksensa sekä suorittavat asiaesittelyn, ks. esim. Ekelöf, Rättegång V (6. up, Lund 1994) s. 70. Ruotsissa asiaesittelyn merkitys on ollut keskeinen 1.8.1948 voimaan tulleen rättegångsbalkenin (RB) uudistamisen jälkeen, koska uudistuksen alkuvuosikymmeninä käräjäoikeus oli siviiliasioissa tuomionvoipa vain kolmen tuomarin kokoonpanossa. Vasta 1.9.1989 voimaan tulleella lainmuutoksella käräjäoikeus on riitajutuissa voinut muodostua vain yhdestä jäsenestä (RB 1:3a, 656/1989). T ämä osaltaan selittää sen, että ruotsalaiset pitävät tärkeänä asiaesittelyn suorittamista myös yhden tuomarin kokoonpanossa käsiteltävissä erillisissä pääkäsittelyissä. Yhden tuomarin välittömiä pääkäsittelyjä Ruotsissa pidetään puolestaan vain yksinkertaisissa ja erittäin selväpiirteisissä jutuissa, kuten elatusapujutuissa.

Uudessa hovioikeusprosessissa asianosaisten on niissä jutuissa, jotka käsitellään hovioikeuden pääkäsittelyssä, esitettävä oikeudenkäyntiaineisto hovioikeudelle oikeudenkäymiskaaren (OK) 26:24:n mukaan suullisesti, mikäli asianosainen haluaa, että oikeudenkäyntiaineisto otetaan huomioon asiaa ratkaistaessa(2). Suomessa riita-asioissa tämän periaatteen laillinen kierto on ollut mahdollista käräjäoikeudessa pidettävissä välittömissä pääkäsittelyissä (OK 6:15). Ruotsissa periaate on ollut ehdoton ja sitä on korostettu uudistuksen alusta asti.(3)

Asiaesittelyä on Suomessa käsitelty lainvalmisteluasiakirjoissa ja prosessioikeuden oppikirjoissa tai artikkeleissa melko suppeasti. (4)Yritämme tässä artikkelissa hieman valottaa asiaesittelyn sisältöä vähäisen Ruotsissa julkaistun alan kirjallisuuden avulla sekä Ruotsissa saatuihin käytännön kokemuksiin perustuen.

Esittämämme näkökohdat soveltuvat sekä käräjäoikeudessa että hovioikeudessa suoritettavaan asiaesittelyyn. Olemme kuitenkin kirjoittaneet hovioikeudessa suoritettavan asiaesittelyn osalta erillisen jakson, jossa myös tarkastelemme valituksen merkitystä hovioikeusprosessissa hovioikeudessa pidettävän asiaesittelyn kannalta.

Selostamme seuraavassa ensin asiaesittelyn lainsäädännöllistä perustaa. Sen jälkeen selostamme asiaesittelyn tarkoitusta, sisältöä ja toteutusta. Esitämme myös esimerkin asiaesittelystä kiinteistökauppa-asiassa. Seuraavaksi selostamme asiaesittelyä hovioikeudessa. Kirjoittajista Simo Ollinen on tehnyt Ruotsissa Norbottenin läänin hovioikeus- ja käräjäoikeustuomareille kyselyn koskien asiaesittelyn merkitystä. Kyselyn vastaukset selvitämme ennen loppuyhteenvetoa.

2. Asiaesittelyjen säädösperustat

Ruotsissa asiaesittelystä käräjäoikeudessa säädetään RB 43:7.1:ssa, jossa todetaan, että asianosaiset esittävät ensin vaatimuksensa ja seuraavaksi: "Parterna skola vidare var i sin ordning utveckla sin talan och yttra sig över vad motparten anfört." Asiaesittely on siis kuvattu RB:ssa ilmaisulla "utveckla sin talan".(5) Säännöksen mukaan kumpikin asianosainen esittää asiansa yhtäjaksoisesti vaatimusten esittämisen jälkeen.

Suomessa käräjäoikeudessa tapahtuvaa asiaesittelyä koskeva OK 6:2.1 poikkeaa rakenteeltaan Ruotsin vastaavasta säännöksestä. OK 6:2.1:n 1-3 kohtien mukaan asianosaisten suullinen esitys ennen todistelun vastaanottamista jakautuu kahteen eri vaiheeseen. Kantajan on ensin esitettävä vaatimuksensa ja niitten perusteet lyhyesti. Tämän jälkeen vastaajan on ilmoitettava, myöntääkö vai kiistääkö hän kanteen, jolloin myös vastaaja ilmoittaa ne perusteet, joihin vastaajan vaatimukset perustuvat.(6) Varsinainen laajempi asiaesittely, jossa asianosainen selvittää asiansa oikeudelle, tapahtuu vasta tämän alkukeskustelun osan jälkeen OK 6:2.1:n 3-kohdan tarkoittamalla tavalla.

(2) Ks. kuitenkin hovioikeusvastaajan osalta poikkeussäännös OK 26:12.3.
(3) Gärde, N. ym., Nya rättegångsbalken, Stockholm 1948, s. 620.
(4) Ks. kuitenkin Kuusimäki - Varila, Ruotsin hovioikeusprosessin tila 1995 matkahavaintoja ja pohdintoja II s. 20-24 (julkaisematon raportti, Vaasa 1996). Lainvalmistelun osalta ks. HE 1990 vp n:o 15 s. 73-76 ja HE 1997 vp n:o 74-75 ja kirjallisuudesta Lappalainen, Alioikeusuudistus I, Rovaniemi 1994, s. 282. HE:ssä1997 vp n:o 33 kutsutaan asianosaisen suorittamaa esittelyä asiaesittelyksi. Samoin Virolainen s. 282.
(5)Ks. tarkemmin Mellqvist, First impression last - Om sakframställning. Retorik och Rätt, Uppsala 1994, s. 184.
(6)Virolainen s. 233.

OK:ssa säädetty menettely tuntuu käytännölle hieman vieraalta, koska OK 6:2.1 3-kohdan mukaan asianosaisten perustellessa tarkemmin kantansa he joutuvat lausumaan 1- ja 2-kohdissa esittämänsä perusteet ainakin osin uudelleen. Tämä johtuu siitä jäljempänä esittämästämme esimerkkiesittelystä ilmenevästä syystä, jonka mukaan asiaesittelyssä kerrotaan luontevimmin ja ymmärrettävämmin ensin tapahtumainkulku ja vasta tämän jälkeen tiivistetään ne oikeudelliset perusteet, joihin asianomainen vetoaa. Hallituksen esityksessä on perusteltu menettelyä sillä, että tällä tavoin saadaan riidan kohde rajatuksi.(7) Epäilemme kuitenkin tällaisesta keskustelusta saatavaa käytännön hyötyä, koska riidan kohde on täytynyt rajata jo valmistelussa. Lisäksi kaikkien oikeustosiseikkojen ilmoittaminen lyhyesti heti esityksen aluksi on vaikea tehtävä ottaen huomioon, että Suomessa ei oikeudenkäynneissä ainakaan yleisesti erotella oikeustosiseikkoja ja todistustosiseikkoja toisistaan. Käräjäoikeuden pääkäsittelyyn mahdollisesti osallistuvat kaksi uutta tuomaria eivät myöskään voi saada alustavasta keskustelusta käsitystä siitä, mistä jutussa on kysymys.

Suullisen asiaesittelyn keskeinen tarkoitus on sekä Ruotsissa että Suomessa ilmaistu tuomion sisältöä koskevissa säännöksissä. Käräjäoikeus voi ottaa tuomiossaan huomioon vain pääkäsittelyssä esitetyn oikeudenkäyntiaineiston. Tätä koskevat säännökset ovat RB 30:2.1:ssa ja OK 24:2:ssa. Säännökset ilmentävät välittömyysperiaatteen sisällön. Jos säännöksiä ei noudateta, ei pääkäsittelyä voitane pitää välittömänä ja keskitettynä. Vastaavat säännökset ovat hovioikeusmenettelyn osalta em. RB 30:2.1 sekä OK 24:19, 24:2 ja 26:12.3.

Hovioikeuden pääkäsittelyssä ennen todistelun vastaanottoa tapahtuva keskustelu käydään RB 50:18:n ja OK 26:24:1:n 2- ja 3-kohtien mukaan asiallisesti samalla tavalla. Valittajan on ensin ilmoitettava miltä osin hän hakee ratkaisuun muutosta ja mitä muutoksia hän vaatii, jonka jälkeen vastaajan on ilmoitettava, myöntääkö vai kiistääkö hän muutosvaatimuksen. Tämän jälkeen tulee ensin valittajan ja sitten vastaajan esitellä asiansa (RB: "utveckla sin talan" ja OK: "tarkemmin perusteltava kantansa"). Hovioikeusmenettelyn osalta asiaesittelyä koskevat säännökset ovat Ruotsissa ja Suomessa toisiaan vastaavat. Käräjäoikeusprosessia koskevaan asiaesittelysäännökseen verrattuna hovioikeusprosessia koskevasta OK 26:24:stä puuttuu erillinen maininta perusteisiin vetoamisesta. Lainsäätäjä on kuitenkin tarkoittanut, että ilmaisu "tarkemmin perusteltava kantansa" sisältää velvoitteen vedota myös valituksessa tai vastauksessa mainittuihin perusteisiin(8) vastaavan tyyppisellä tavalla ilmaistuna kuin Ruotsissa, jossa sanoilla "utveckla sin talan" ei tarkoiteta esim. kanteen kehittelyä, vaan sanalla "talan" on tässä yhteydessä laajempi merkitys.(9)

Sen paremmin käräjäoikeusmenettelyn kuin hovioikeusmenettelyn osalta ei Ruotsissa ja Suomessa ole tarkempia säännöksiä siitä, miten asiaesittely tulee suorittaa.(10)

(7) HE 1990 vp n:o 15 s. 74.
(8) Asia on nimenomaisesti todettu hallituksen esityksen 33/1997 perusteluissa s. 74.
(9) Ks. tarkemmin Mellqvist s. 184.
(10) Ks. kuitenkin HE:n 1997/33 melko yksityiskohtaiset perustelut s. 74-75.

Alkuun

3. Asiaesittelyn tarkoitus, sisältö ja toteutus

3.1. Asiaesittelyn tarkoitus

RB:n lainvalmisteluasiakirjoissa sekä ruotsalaisessa kirjallisuudessa korostetaan, että asianosaisen tulee asiaesittelyssään antaa vastapuolelle tiedoksi ne oikeus- ja todistustosiseikat, joihin asianosaiset lopulta perustavat vaatimuksensa. Koko suullisen, keskitetyn ja välittömän prosessin onnistumiseksi on välttämätöntä, että kumpikin osapuoli antaa täydellisen selvityksen oikeus- ja todistustosiseikoistaan, jotta oikeus ja vastapuoli saavat selvän kuvan siitä, mihin asianosainen asiassa lopulta vetoaa.(11) Asialla on tärkeä merkitys, koska suullisen valmistelun aikana asianosaiset käytännössä usein muuttavat kanteen ja sen kiistämisen perusteita sekä vetoavat uuteen näyttöön.

Tuomioistuimen kannalta asiaesittely muodostaa tuomiolle rajat. Asiaesittely antaa myös tuomioistuimelle mahdollisimman hyvät edellytykset ottaa vastaan todistelu ja seurata henkilötodistelun kulkua.(12) Asiaesittelyn kautta myös tuomari, joka ei ole osallistunut asian valmisteluun, saa jutusta niin selvän kuvan, että hän pystyy esittelyn perusteella arvioimaan esittelyn jälkeen esitettävän todistelun sekä ymmärtämään asianosaisten argumentaation loppupuheenvuoroissa.

Ilman asiaesittelyä ei oikeudenkäyntiä voida pitää suullisena tai välittömänä. Tästä syystä käräjäoikeuden ratkaistessa asian yhden tuomarin kokoonpanossa on myös välttämätöntä, että asianosaiset esittelevät asian käräjäoikeudelle.

3.2. Asiaesittelyn sisältö

RB 43:7.2:ssa ja OK 6:2.4:n mukaan käräjäoikeus voi pääkäsittelyn alussa lyhyesti selvittää riidan sisällön. Säännöksillä ei kuitenkaan ole tarkoitettu sitä, että käräjäoikeus kävisi läpi oikeudenkäyntiaineiston, jonka asianosaiset ovat antaneet käräjäoikeudelle jutun valmistelun yhteydessä tai että oikeus selvittäisi pääkäsittelyn aluksi, miten valmistelu on sujunut. Säännöksillä tarkoitetaan ainoastaan sitä, että käräjäoikeus antaa asianosaisille lyhyen selvityksen siitä, mikä on valmistelun perusteella saavutettu lähtökohta pääkäsittelylle. Jos molemmilla osapuolilla on asianajaja, on kuitenkin tavallisesti parasta, että asianajajat saavat itse antaa selvityksen riidan kohteesta asiaesittelyssään.(13)

Asiaesittelyn laajuus ja perusteellisuus ei luonnollisesti ole pelkästään prosessuaalinen kysymys, vaan se on lähinnä retorinen ja pedagoginen ongelma. Yksinkertaistettuna voi todeta, että asiaesittelyn pitää olla niin perusteellinen, että sen avulla asianosainen saavuttaa oikeudenkäynnissä asettamansa päämäärän.(14) Asiaesittelyssä pitää tuoda selvästi esille kaikki tarpeelliset oikeus- ja todistustosiseikat. Ekelöf on todennut kuvaavasti, että asianosaisen asiaesittely on pyykkinaru, johon hän voi ripustaa näyttönsä.(15)

Olemme edellä jo viitanneet siihen, että asianosaisten tulee asiaesittelyssään lausua niistä perusteista, joihin vastapuoli on vedonnut.(16) Jos asianosainen ei ole ottanut kantaa vastapuolen vetoamiin seikkoihin, pitää tuomarin huolehtia siitä, että vastapuolen myöntämiset ja kiistämiset tulevat selväksi.(17)

(11) Proposition 1931:80 s. 447, Gärde ym. s. 621, Ekelöf, Rättegång V, Stockholm 1987, s. 70 ss. och Fitger Domstolsprocessen. Kommentarer till rättegångsbalken, Stockholm 1993, s. 43: 15-17.
(12) Fitger s. 43:16.
(13) Fitger s. 43:17, Gärde s. 619.
(14) Mellqvist s. 187.
(15) Ekelöf s. 70.
(16) Ekelöf s. 70.
(17)Thore Brolin, Åke Rehnström och Magnus Widebäck, Tvistemålsprocessen II, Stockholm 1996, s. 39. Ks. myös OK 14:1.1, joka koskee myös hovioikeuden pääkäsittelyä.

Tapauksen luonteesta riippuen jutussa voi olla tarpeen, että asianosaiset pitävät asiaesittelynsä vuorottain.(18) Muutoin vastauksen antaminen kaikkiin vastapuolenkin vetoamiin oikeus- ja todistustosiseikkoihin voi olla hankalaa. Useimmiten asianosaiset kuitenkin tietävät melko hyvin, mitkä seikat vastapuoli aikoo esittää omassa asiaesittelyssään. Siten kantaja, joka pitää asiaesittelynsä ensin, voi jo omassa puheenvuorossaan ottaa kantaa myös niihin seikkoihin, joihin hän odottaa vastaajan vetoavan. Lähtökohtaisesti kantajan tulisi voida itse valita, haluaako hän pitää asiaesittelyn yhtäjaksoisesti, vai haluaako hän, että asiaesittely suoritetaan vuorottain. Useimmiten on pääkäsittelyn keskityksen kannalta ehkä parasta, että kumpikin osapuoli pitää vain yhden esittelyn. Silti saattaa olla tarpeen, että kantaja täydentää asiaesittelyään kuultuaan vastaajan asiaesittelyn.

Oikeuden ei tulisi tarpeettomasti keskeyttää asianosaisten esittelyä, vaan on parempi, että tuomarit säästävät mahdolliset kysymykset esittelyn loppuun.(19) Asiaesittelyn keskeyttäminen saattaa häiritä asiaesittelyä siten, että asianosaiselle tärkeät seikat jäävät liian vähälle huomiolle.

Kuten olemme edellä todenneet, laissa ei ole tarkempia säännöksiä siitä, mitä muuta asiaesittelyn tulisi sisältää. Tavallisesti asiaesittelyn aluksi asianosaiset selvittävät riidan taustat. Tässä yhteydessä voidaan myös esitellä riidan osapuolet.

Ruotsissa asianajaja lukee tavallisesti asiaesittelyn yhteydessä kokonaan tai osittain ne kirjalliset todisteet, joihin hänen päämiehensä vetoaa. Tällä tavoin jutun seuraaminen on helpompaa, eikä samoihin asioihin tarvitse palata useita kertoja, ensin asiaesittelyssä, sitten kirjallisten todisteitten yhteydessä ja vielä ehkä kolmannen kerran todistajia kuultaessa. Asiakirjojen lukeminen tulee kuitenkin rajoittua vain niihin asiakirjojen osiin, jotka ovat asian kannalta oleellisia. Jos kirjallisia todisteita on hyvin paljon, esimerkiksi paljon kirjeitä asianosaisten välillä, on järkevää, että todisteet käydään läpi vasta muitten todisteiden esittelyn yhteydessä. Muutoin on vaarana, että kirjallisten todisteiden lukeminen asiaesittelyn yhteydessä haittaa yleiskuvan saamista koko asiasta.(20)

(18) HE 15/1990 vp s. 74.
(19) Brolin ym. s. 39.
(20) Ekelöf s. 72.

Asianajaja voi asiaesittelyssään käyttää hyväksi valokuvia, videofilmejä, piirroksia, esitteitä, kalvoja ja muita apuvälineitä. Varsinkin laajoissa jutuissa on tarpeellista pyrkiä havainnollistamaan asiaa, jotta tuomarit ymmärtävät asian helpommin.

Asiaesittelyssä ei tulisi käsitellä lainkaan näyttökysymyksiä ennen kuin kaikki todisteet on esitetty. Asiaesittelyssä voi luonnollisesti viitata siihen suulliseen todisteluun, jonka asianosainen tulee esittämään. Usein onkin sopivaa, että asianosainen ilmoittaa asiaesittelyssään, että hän aikoo näyttää toteen jonkin riidanalaisen seikan määrätyn todistajan kuulemisella. Tällöin oikeuden jäsenille on helpompaa ottaa vastaan todistelu, kun he etukäteen tietävät, minkä kysymyksen selvittämiseen heidän tulee todistelussa erityisesti keskittyä.(21)

Viittaukset tulevaan suulliseen todisteluun tulee olla lyhyitä, jotta suullisen todistelun vaikutus ei häiriinny. Asianosaisen tulee asiaesittelyssään myös ottaa huomioon, että suullinen todistelu voi antaa joskus aivan toisenlaisen tuloksen kuin asianosainen on ennakoinut.(22) Ekelöfin mielestä osapuolten ei pidä koskaan yksityiskohtaisesti selostaa, mitä päämiehen ja todistajan kertomukset tulisivat sisältämään, koska tällä tavoin oikeuden jäsenet saavat ennakkokäsityksen suullisen todistelun todistusarvosta.(23)

Usein asianosaiset kuulevat todistajina asiantuntijoita, jotka ovat etukäteen antaneet kirjalliset asiantuntijalausunnot. Näitä kirjallisia asiantuntijalausuntoja on tarpeetonta lukea asiaesittelyn yhteydessä. Tällöin riittää, että asiaesittelyssä asianosainen mainitsee, mitä asioita lausunto käsittelee ja mitä oikeus- ja todistustosiseikkoja lausunnolla halutaan näyttää toteen. Myöhemmin asiantuntijan kuulemisen yhteydessä lausunto voidaan käydä läpi.

Oikeudellinen argumentaatio ja johtopäätösten teko pitäisi säästää loppupuheenvuoroihin. Joskus saattaa asiaesittelyssä olla kuitenkin tarpeen käsitellä myös oikeuskysymyksiä viittaamalla asiaan soveltuvaan säännökseen. Tämä voi olla helpoin tapa selvittää, mitä vedottu oikeustosiseikka merkitsee jutun kannalta.

Vastaajan asiaesittely on tavallisesti lyhyempi kuin kantajan. Vastaajan on tarpeetonta toistaa niitä seikkoja, jotka kantaja on tuonut jo esille ja jotka ovat jutussa riidattomia. Tällöin on riittävää, että vastaaja myöntää asiaesittelyssään seikat oikeiksi. Siten vastaajan asiaesittely pitää voida tiivistää keskeisiin riitakysymyksiin. Vastaajankin tulee kuitenkin esittää yhtä hyvin kuin kantajan kaikki ne oikeus- ja todistustosiseikat, jotka muodostavat perustan vastaajan vaatimuksille ja niitten perusteille.

3.3. Asiaesittelyn toteutus

Asiaesittelyn toteutus on retoriikkaa. Roomalaiset asettivat kolme vaatimusta hyvälle asiaesittelylle. Sen piti olla lyhyt, jotta oikeuden jäsenet voivat muistaa sen, selvä, jotta tuomarit voivat ymmärtää sen, uskottava, jotta oikeuden jäsenet pitävät sitä oikeana.(24)Asiaesittelylle voidaan asettaa nämä vaatimukset tänäkin päivänä.

Ainoata oikeata asian esittelytapaa ei ole olemassa, koska olosuhteet vaihtelevat erilaisissa jutuissa. Asiaesittelyn lähtökohtana on kuitenkin se, että se suunnataan tuomioistuimelle. Juuri tuomioistuin vastaanottaa esitettävän informaation ja tuomarit pitää saada vakuuttuneiksi asian oikeellisuudesta. Asiaesittelyä ei suoriteta vastapuolta tai yleisöä varten, eikä ainakaan puhujaa itseään varten.(25)

(21) Ekelöf s. 73.
(22) Gärde ym. s. 619-620, Fitger s. 43:17.
(23) Ekelöf s. 72.
(24) Persson, Retorik för jurister, SIFU, Stiftelsen institutet för Företagsutveckling, Tukholma 1992, s. 77.
(25) Mellqvist s. 191.

Jotta asiaesittely pysyy kohtuullisen mittaisena, ei riidan taustoja tule esittää laajemmin kuin se on tarpeen riidan lähtökohtien ymmärtämiseksi. Asiaesittelyn alun sisällön valinta on tästä syystä tärkeätä. Esittelyn ei tarvitse olla yksityiskohtainen. Riittää, että esitys on yksityiskohtainen vain niitten asioitten osalta, joitten osalta on tarpeellista saada asiassa erityinen selvyys tai saada aikaan tuomioistuimessa tunteisiin vetoava vaikutus.

Asiaesittelyn tulee olla selvä. Esittelyn suorittajan pitää käsitellä asiat oikeassa järjestyksessä ja sellaisella tavalla, että tuomioistuin voi ymmärtää ja muistaa ne. Asiaesittelyä voi verrata kertomukseen, joka sisältää selvityksen ajasta, paikasta, henkilöistä ja ongelmista sekä kuvauksen esineistä tai ympäristöstä.

Hyvässä asiaesittelyssä riidan osapuolet kuvataan tarkasti kertomuksen alussa, jotta tuomari saa selvän kuvan, minkälaisten henkilöitten kanssa hän on tekemisissä. Tähän esittelyyn kuuluu myös vastapuolen kuvaaminen sopivalla tavalla.(26)

Tavallisimmin asiaesittely suoritetaan asioitten kronologisessa järjestyksessä. Siksi haastehakemus tulisi laatia rungoksi tulevalle asiaesittelylle.(27) Asia on huomattavasti helpompi ymmärtää, kun tuomarit saavat asiasta kuvan vastaavasti kuin ne ovat tapahtuneet. Tapahtumat esitellään niin konkreettisesti kuin mahdollista.

Asianajajan tulee myös tarkoin harkita, minkä näkökulman hän valitsee asiaesittelyyn. Asianajaja voi antaa tapahtumakuvauksen päämiehen tai asian ulkopuolella olevan näkökulmasta.(28) Toisinaan voi olla tarpeen, että asiaesittely pyritään suorittamaan objektiivisesti. Toisaalta asianosaisen esitys voi harvoin olla todella objektiivinen, koska on selvää, että asiaesittely ei voi olla neutraali. Asiaesittely on tärkeä osa siitä ketjusta, jonka tulisi johtaa siihen, että päämies voittaa jutun. Jokainen mahdollisuus puolueellisuuteen - myös asiaesittelyssä - pitää käyttää hyväksi päämäärän saavuttamiseksi.(29)

(26) Persson s. 76-78.
(27) Ks. haastatteluhakemuksen laatimisesta Ollinen - Ala-Uotila, Ruotsin ja Suomen siviiliprosessien käytännön vertailua, DL 1996 s. 790.
(28) Persson s. 81.
(29) Mellqvist s. 187.

Asiaesittely ei saa sisältää ristiriitoja, jotta se on uskottava. Esittely ei myöskään saa sisältää täysin normaalista elämänkokemuksesta poikkeavia väitteitä. Jos tällaisia väitteitä on kuitenkin pakko esittää, tulee asianajajan luvata asiaesittelyssään, että tällainen väite näytetään todeksi. Asianajajan tulee myös olla tarkka kysymyksistä, jotka koskevat asiaesittelyssä esitettäviä ajankohtia, tapahtumapaikkoja, henkilöitä, motiivikysymyksiä ym., jotta vastapuoli ei pääse tarttumaan näihin kiinni prosessin myöhemmässä vaiheessa. Päämiehen oikeana ja totena pitämät asiat pitää tehdä asiaesittelyssä ymmärrettäviksi. On tärkeätä, että asianajaja pystyy yhdellä kerralla selvittämään, mitä hän tarkoittaa esittämillään seikoilla, jotta hänen ei tarvitse jälkeen päin antaa uutta selitystä vastapuolen asianajajan vastaväitteen johdosta.

Asianajajan on luonnollisesti jätettävä asiaesittelystä pois ne faktat, jotka voivat vahingoittaa päämiestä. Asianajajan on kuitenkin otettava usein esille sellaisia seikkoja, jotka voivat vahingoittaa päämiestä. Näin on tehtävä silloin, kun asianajaja tietää, että vastapuoli tulee ottamaan esille nämä asiat. Tällöin on järkevää käsitellä näitä asioita, jotta niiltä voi saada pois terävimmän kärjen.

Vaikka asiaesittelyn ei pidä olla täysin neutraali, asianajajan ei kuitenkaan pidä liioitella sellaisia faktoja, jotka tulevat esille todistelussa. Oikeus voi kuulustelun lopussa pettyä, jos odotukset todistelun sisällön suhteen ovat olleet liian suuret. Siten on usein parempi, että asioissa, jotka tulevat yksityiskohtaisesti selvitetyksi todistelussa, asianajaja pitää asiaesittelyssä matalan profiilin ja antaa oikeuden positiivisesti yllättyä kuulustelun sisällöstä. Tämä antaa paremman painon asiaesittelylle ja asian uskottavuudelle.(30)

Miten asianajajan pitää käyttäytyä asiaesittelyssä? Asianajajan pitää esiintyä, puhua, elehtiä ja välittää päämiehen asia oikeudelle. On tärkeätä, että asianajaja esiintyy varmasti, voimallisesti ja ponnekkaasti. Esiintyminen ei kuitenkaan saa osoittaa ylimielisyyttä.

Asianajajan tulisi pyrkiä sisällyttämään asiaesittelyyn opettava piirre, mutta sitä ei tulisi liioitella. Asianajajan tulee myös osoittaa kunnioitusta tuomioistuimen kyvyille ottaa vastaan asiaesittelyn opetus. Opettavan piirteen tulisi siten olla oikealla tasolla.

Asianajajan tulisi olla esittelyn aikana näkyvä ja kuuluva. Hänen tulisi osoittaa rohkeutta, mutta tämä tulisi kyetä tasapainottamaan vaatimattomuudella.(31) Tärkeintä on voittaa oikeuden sympatiat.

Puhe muodostuu äänistä ja kielenkäytöstä. On selvää, että esiintyminen tulee tapahtua riittävän voimakkaasti ja selvästi. Äänen voimakkuutta pitää vaihdella ja välttää monotoninen asian esittäminen. Asianajaja voi tuoda esiin tärkeän osan asiaesittelystä sillä tavoin, että hän korottaa äänensä tai alentaa ääntään. Esityksen tempoa on hyvä vaihdella, jotta tärkeät kohdat tulevat tehostetuksi ja että tuomareitten mielenkiinto pysyy hereillä koko ajan. Lisäksi tuomareihin tulee pitää katsekontakti koko ajan.

Edellä lausuttu koskee myös taukojen pitämistä esityksen aikana. Tauko herättää usein odotuksen ja uteliaisuuden siitä, miten esitys jatkuu. Samalla tavoin kielenkäyttö on tärkeää. On pyrittävä löytämään mahdollisimman havainnollinen kieliasu. Ajatukset pitää pukea sanoiksi.

Asiaesittelyssä tulisi pyrkiä lyhyisiin lauseisiin ja ajatuksiin. Parasta on pyrkiä käyttämään huoliteltua arkikieltä. Usein voi olla myös eduksi vaihdella tyyliä, jolla pystyy korostamaan esityksen vaikutusta vastaanottajassa.(32)

(30) Persson s. 82-83.
(31) Mellqvist s. 193.
(32) Mellqvist s. 195-196.

Asianajaja voi siten käyttäytymisellään tehostaa asiaesittelyä monella eri tavoin. Jokaiselle asianajajalle on tärkeätä löytää oma henkilökohtainen ja luonnollinen tyyli.

RB 43:7:n ja OK 6:3.1:n mukaan asianosaiset eivät saa lukea oikeudessa kirjallista lausumaa eikä muutoinkaan esittää asiaansa kirjallisesti eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta (Suomen osalta OK 6:3.2). Kielto ei tietenkään tarkoita sitä, ettei asianajaja voisi asiaesittelyn yhteydessä lukea kirjallisia todisteita, joihin päämies vetoaa. Pääsääntö on kuitenkin, että asiaesittely tulee pitää suullisesti ja mahdollisimman vapaasti.

Asianajajan tulee valmistautua suulliseen esitykseensä, jotta se myös onnistuu. Hänen tulee osata asia yksityiskohtia myöten. Hyvin usein haastehakemus täydennettynä suullisen valmistelun pöytäkirjalla muodostaa rungon asiaesittelylle. Hyvä tapa on myös kirjoittaa itselle lyhyt dispositio esim. ranskalaisilla viivoilla, josta käy ilmi, missä järjestyksessä asia tulee esitettäväksi. On myös tärkeätä, että kirjalliset todisteet on laitettu haastehakemukseen jo alun perin siihen järjestykseen, missä asianosainen esittelee ne oikeudelle. Asiakirjoihin tulisi myös merkitä, mitkä osat asianosainen esittelee pääkäsittelyssä.

Alkuun

4. Esimerkki asiaesittelystä

Hyvä asiaesittely voi esimerkiksi tapahtua seuraavassa selostetun esimerkin mukaisesti, jossa jutussa ostajat vaativat myyjiltä vahingonkorvausta tai kauppahinnan alennusta 64.000 kruunulla sen johdosta, että ostetussa kiinteistössä oli ollut vika kaupantekohetkellä.

Esityksen runkona on haastehakemuksen runko. Haastehakemus tulisikin laatia suullista asiaesittelyä varten.(33) Siten myös haastehakemuksessa tapahtumatiedot tulisi erottaa oikeudellisista perusteista.

(33) Ollinen - Ala-Uotila s. 786-787.

A. Tapahtumatiedot

Johan ja Elna Svensson ostivat 26.7.1985 päivätyllä esisopimuksella ja sittemmin 15.8.1985 päivätyllä kauppakirjalla Sven ja Anita Johanssonilta kiinteistön Snöblomman 3 Luulajan kunnassa. Kauppahinta oli 460.000 kruunua. Kauppahinta maksettiin 15.8.1985 ja kiinteistöön myönnettiin lainhuuto 4.9.1985. Ostajat saivat kiinteistöön hallintaoikeuden 15.8.1985. (Em. tiedot voi lukea suoraan esisopimuksesta ja kauppakirjasta.)

Johan ja Elna Svensson ovat naimisissa. He ovat ennen talon ostoa asuneet vuokra-asunnossa. Heillä ei ole ollut aikaisemmin omakotitaloa. He tekevät molemmat toimistotöitä. Kummallakaan ei ole ollut tietoja tai kokemusta rakennusalalta.

Sven Johansson on ammatiltaan rakennusinsinööri ja siten hän on työskennellyt ainakin 15 vuotta rakennusalalla. Hänen vaimonsa Anita Johansson on kotirouva. Sven ja Anita Johanssonilla on ollut ennen tässä asiassa kysymyksessä olevaa taloa omistuksessaan kaksi omakotitaloa.

(Tässä kohdassa asianajaja voi esitellä talon lyhyesti. Erityisesti kellarikerros tulisi kuvata rakennuspiirustusten avulla.)

Kauppakirjassa on sopimusehto, jonka mukaan kiinteistössä ei myyjän tietojen mukaan ollut muita vikoja ja puutteellisuuksia kuin ne, jotka saattoi huomata kiinteistöä päältäpäin tarkasteltaessa ja jotka ilmoitettiin sopimuksessa. (Nämä tiedot voi yksityiskohtaisesti lukea kauppakirjasta.) Kauppakirjassa on liite, joka sisältää myyjien antamia tietoja kiinteistöstä. Mainitun liitteen kohdissa 2 ja 3 myyjät ilmoittavat, että heillä ei ollut aihetta epäillä kosteuden tunkeutumista läpi kellarin lattian tai seinien. He vakuuttavat myös, että he eivät olleet huomanneet tai heillä ei ollut aihetta epäillä kosteusvahinkoja, mätänemis- tai muita vaurioita talon muissa osissa kuin kellarissa. (Nämä osat voi lukea suoraan liitteestä).

Rakennustarkastaja Roger Lundgren Luulajasta katsasti ostajien puolesta kiinteistön kaupanteon yhteydessä. Tällöin kellarikerroksen lattiassa havaittiin kosteusvahinko pesutuvan ja saunan kohdalla. Tämän jälkeen myyjät ottivat yhteyttä vakuutusyhtiö Skandiaan. Vahingontarkastaja Sven Nyman katsasti vahingon 16.8.1985. Tästä laadittiin vahinkoselonteko, josta käy ilmi mm., että pesutuvan ja lattian maton alla oli kosteutta. Tämän jälkeen vakuutusyhtiö huolehti vahingon korjauksesta. Myyjät joutuivat maksamaan 2.000 kruunun vakuutuksen omavastuuosuuden.

Korjauksen jälkeen talvella ja kesällä 1986 ostajat eivät huomanneet mitään jälkiä kosteudesta, mutta syyssateiden alkaessa vuonna 1986 ostajat havaitsivat, että pesutuvan, saunan sekä suihkun lattiamatto alkoi irrota lattiasta ja siihen muodostui kuplia. Kellarissa oli myös vieras haju. Tällöin he ottivat uudelleen yhteyden Skandiaan ja Sven Nyman katsasti kiinteistön uudestaan 17.11.1986. Nymanin uudesta vahinkoselvityksestä käy ilmi (lue vahinkoselvitys tarpeellisilta osin), että kysymys ei ollut vesivahingosta, jonka vakuutus korvaisi. Nyman havaitsi, että kosteus tunkeutui pohjalevyn läpi omakotitalon kellarikerrokseen.

Tämän jälkeen ostajat ottivat yhteyttä myyjiin ja vaativat vian korjaamista. Tästä myyjät kieltäytyivät. Tämän jälkeen ostajat ottivat yhteyttä insinööri Bo Carlssoniin, joka työskentelee MAB-Konsult -nimisessä yhtiössä Luulajassa ja antoivat hänelle kiinteistövahinkotarkastusta koskevan toimeksiannon. Bo Carlsson kirjoitti tarkastuksesta lausunnon, josta käy ilmi, että kiinteistössä ei ole toimivaa salaojitusta. Tästä johtuu, että kosteus tunkeutui kellaritiloihin betonilaatan läpi. Tämän vuoksi rakennuksen ympärillä olevaa salaojaputkea täytyi laskea 25 cm. Bo Carlsson laski töiden kustannuksiksi 64.000 kruunua. (Lausuntoa ei tarvitse lukea kaikilta osin läpi, koska Bo Carlssonia tullaan kuulemaan asiantuntijana lausunnostaan todistelun yhteydessä.). Rakennusyhtiö BEA:lta pyydetyssä tarjouksessa korjauskustannuksiksi ilmoitettiin 64.000 kruunua, josta 44.000 kruunua muodostuu salaojaputken uudelleenlaittamisesta, 10.000 kruunua pesutuvan, saunan ja suihkun lattiapintojen vaihtamisesta ja 10.000 kruunua takkatuvan lattiatöistä. (Tässä yhteydessä voi lukea rakennusyhtiön kirjallisen tarjouksen korjauskustannuksista.)

B. Oikeudelliset perusteet

Edellä selostetusta käy ilmi, että kiinteistössä on vakavia vikoja johtuen siitä, että kiinteistön salaojitus ei toimi. Myyjät eivät ole ostajien kehotuksesta huolimatta halunneet korjata vikoja.

Jordabalkenin 4 luvun 19 §:n mukaan myyjä vastaa kiinteistön vioista, jos kiinteistö ei vastaa sitä, jonka myyjä on vakuuttanut tai jos myyjä on kaupan yhteydessä erehdyttänyt ostajaa. Säännöksessä todetaan myös, että myyjä on vastuussa kiinteistön vioista, jos kiinteistö on huonommassa kunnossa kuin ostajalla on ollut aihetta olettaa. Ostajalla on näissä tilanteissa oikeus saada kauppahinnan alennusta.

Myyjät ovat kaupan yhteydessä virheellisesti vakuuttaneet, että heillä ei ole ollut aihetta epäillä kosteuden tunkeutumista kellarin lattian tai seinien läpi. Tämän perusteella myyjät ovat vastuussa vioista ja ostajalla on oikeus kauppahinnan alennukseen.

Kosteus on tunkeutunut kiinteistön kellarikerrokseen jo ennen kaupantekoa mistä myyjät ovat olleet tietoisia. Myyjät ovat kuitenkin salanneet nämä viat mistä syystä myyjä on vioista vastuussa. Ostajilla on myös myyjien salaamisen takia oikeus saada kauppahinnan alennusta.

Joka tapauksessa kiinteistö on ollut huonommassa kunnossa kuin ostajalla on ollut aihetta olettaa. Myös tämän takia ostajilla on oikeus saada kauppahinnan alennusta.

(Kirjalliset todisteet on jo läpikäyty asiaesittelyn yhteydessä. Suullisen todistelun osalta riittää, että ne henkilöt, joita halutaan kuulla todistelutarkoituksessa, mainitaan nimeltä ja lyhyesti todetaan heidän todistusteemansa.)

Alkuun

5. Asiaesittelystä hovioikeudessa

RB 50:18:ssä ja OK 26:14.1:n 4-kohdassa todetaan, että jos hovioikeus ei katso muuta menettelyä sopivammaksi, tulee ensin valittajan ja sitten vastaajan esitellä asiansa. Ruotsissa hovioikeuden puheenjohtaja tavallisesti tiedustelee asianajajilta, kun asiaesittelyt alkavat, kumpi osapuoli haluaa ensiksi esitellä asian. Useimmiten on käytännöllistä, että alkuperäinen kantaja esittelee asian myös hovioikeudessa, vaikka hän olisi hovioikeudessa vastaajana.(34) Suomessa olisi ainakin hovioikeusuudistuksen harjoittelun alkuvuosina syytä, että valittaja ja vastaaja saisivat hyvissä ajoin ennen pääkäsittelyä tietää, missä järjestyksessä asiaesittely suoritetaan.(35)

Kirjallisia todisteita ei käytännössä aina lueta hovioikeudessa asiaesittelyn yhteydessä, jos hovioikeuden jäsenet ovat lukeneet ne etukäteen. Asianosaiset saavat kuitenkin aina itse ratkaista, mikäli hän tästä huolimatta haluaa lukea myös kirjalliset todisteet hovioikeudessa, jotta todistelun välittömyys voidaan turvata. Suomessa vastaava menettely mahdollistaa OK 17:8e.3, jota sovelletaan myös hovioikeuden pääkäsittelyssä OK 26:25:n viittaussäännöksen perusteella.(36)

Hovioikeudessa suoritettavassa asiaesittelyssä ei kirjallisesta valituksesta ole (tai pitäisi olla) vaatimusten läpikäyntiä lukuun ottamatta hyötyä sen paremmin Ruotsissa kuin Suomessakaan. Ruotsalaisissa valituksissa useimmiten viitataan täsmällisin sivunumerot sisältävin viittauksin siihen, mitä käräjäoikeudessa on esitetty sekä riitautetaan lyhyesti käräjäoikeuden tuomion perustelut.(37) Vastaava menettely pitäisi olla mahdollista Suomessakin uuden OK 25:15.3:n viimeisen lauseen sisältämän oikeusohjeen mukaisesti edellyttäen, että valituksessa kyetään em. tavoin täsmällisesti viittaamaan käräjäoikeuden tuomioon tai muuhun asiakirjaan, josta nämä asiat käyvät selkeästi ilmi.(38)

(34) Ks. myös HE 1997/33 s. 75.
(35) Näin myös HE 1997/33 s. 75.
(36) HE 33/1997 vp s. 75.
(37) Ks. myös Fitger s. 303.
(38) Vrt. kuitenkin lakivaliokunnan mietintö 19/1997 vp koskien hovioikeusprosessisäännösten uudistamista s. 20, jossa todetaan, että "valittaja voisi usein vain luettelonomaisesti viitata käräjäoikeuden tuomiosta ilmeneviin valituksen perusteisiin ja todisteisiin". Mielestämme erillistä luetteloa ei tarvitse tehdä, jos asiat käyvät selvästi ilmi käräjäoikeuden tuomiosta tai muusta asiakirjasta.

Asiaesittelyjen sisältö pitäisi käytännössä olla käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa toisiaan vastaavat, koska oikeudenkäynnin kohteena hovioikeudessa eivät ole käräjäoikeuden tuomion virheellisyydet, vaan alkuperäinen jo käräjäoikeudessa käsitelty asia valituksessa ja vastauksessa vedotuilta osiltaan, josta OK:ssa on informatiivisena säännöksenä 26:10. Käytännön syistä asiaesittelyillä on toki eroa. Valittaja luonnollisesti useimmiten painottaa esittämiään seikkoja eri tavoin kuin käräjäoikeudessa.

Valituksessa ei siis kannata Suomessakaan pääkäsittelyyn menevissä jutuissa riitauttaa käräjäoikeuden tuomion perustana oleva todistelu kuin lyhyesti, koska asia käsitellään hovioikeuden pääkäsittelyssä kokonaan uudelleen.(39) Asiaesittelyssä (tai alkukeskustelussa) ei hovioikeudessa OK 26:24:n mukaan käsitellä suullisesti käräjäoikeuden tuomion perustelujen virheellisyyksiä lainkaan, joten pitkästä valituksesta ei ole tästäkään syystä hyötyä.(40) Asianosaisen on toki esitettävä suullisesti ennen varsinaista asiaesittelyä muutosvaatimuksensa käräjäoikeuden tuomioon OK 26:24.1:n 2- ja 3-kohtien mukaisesti.

(39) Fitger s. 303.
(40) Vrt. kuitenkin HE:n 1997/33 perustelut s. 74, jossa todetaan, että valittajan olisi myös ilmoitettava lyhyesti, miltä osin käräjäoikeuden ratkaisun perustelut ovat virheelliset. Käsityksemme mukaan hallituksen esityksen perustelut ovat tältä osin irrallaan lakitekstistä. Hovioikeuden pääkäsittelyssä ennen todistelun vastaanottoa valittajan ei mielestämme ole tarpeen esim. selostaa alkuperäisen kanteensa oikeudellisia perusteluja, jotka valittaja esittänee joka tapauksessa asiaesittelyssään ja osin loppupuheenvuorossaan, tai esittää kritiikkiään käräjäoikeuden näyttöratkaisua kohtaan, jonka hän todennäköisesti esittää loppupuheenvuorossaan. Hovioikeuden pääkäsittelyssä asianosaiselle on tarkoitus antaa mahdollisuus esittää sama näyttö uudelleen hovioikeudessa ilman, että asiassa tulisi tarpeettomasti kiinnittää huomio ja keskustella valittajan virheellisinä pitämiin käräjäoikeuden tuomion perusteluihin.

OK 26:15.2:ssa valittajan on valituksessaan ilmoitettava syy siihen, miksi hän haluaa, että hovioikeudessa on toimitettava pääkäsittely. Vastaavaa säännöstä ei Ruotsissa ole. Hovioikeudessa tapahtuvan asiaesittelyn kannalta ilmoituksella ei ole merkitystä. Valituksen laatimisen kannalta ilmoituksella ei myöskään ole keskeistä merkitystä, koska niin Ruotsissa kuin Suomessakin valittajan on ilmoitettava miltä osin käräjäoikeuden ratkaisun perustelut ovat virheelliset (OK 26:15:1 4-kohta ja RB 50:4). Siten käräjäoikeuden tuomion virheellisyyksiä koskevasta valituksen osasta tulee jo käydä ilmi, miksi valittaja hakee käräjäoikeuden tuomioon muutosta. Tällöin syyn ilmoittaminen suulliseen käsittelyyn voi olla lyhyt, kuten esim. "Pyydän pääkäsittelyä, koska sen pitäminen on välttämätöntä todistelun uskottavuuskysymysten arvioimiseksi".

Alkuun

6. Tuomareitten mielipiteitä asiaesittelyn tärkeydestä

Hyvän asiaesittelyn merkityksen tietävät tuomarit parhaiten. Tämän johdosta kirjoittajista Simo Ollinen teki aiheesta kyselyn Ruotsissa Norbottenin läänin 12 alioikeuden tuomarille, joista viisi oli laamannia, ja neljälle hovioikeuden tuomarille, joista yksi oli hovioikeuden laamanni. Tämän kyselyn avulla pyrimme saamaan selville asiaesittelyn tärkeydestä ruotsalaisten tuomareitten mielestä. Kysymykset olivat seuraavat:

1. Mikä merkitys asiaesittelyllä on osana pääkäsittelyä?

2. Onko asiaesittely tärkeämpi kuin loppupuheenvuoro asiaa ratkaistaessa?

3. Katsotteko, että suullinen asiaesittely on välttämätön myös yhden tuomarin kokoonpanossa? (Huom. Ruotsissa pidetään välittömiä pääkäsittelyjä harvoin ja silloinkin vain yksinkertaisissa siviiliasioissa.)

4. Voitteko kertoa mielipiteenne siitä, millä tavoin hyvä asiaesittely pitäisi tapahtua siviilijutussa?

Kyselyyn saatiin seitsemän vastausta. Ne antoivat melko yhdensuuntaisen kuvan tuomareitten mielipiteistä. Selostamme niitä lyhyesti seuraavasti.

1. Asiaesittely on pääkäsittelyn tärkein osa. Jos asiaesittely on suoritettu hyvin, ei loppupuheenvuoroja tarvita välttämättä lainkaan. Jos asianajaja on asiaesittelyn avulla kyennyt selvittämään jutun taustan sekä ne oikeustosiseikat ja todistustosiseikat, joihin hänen päämiehensä vetoaa, oikeus kykenee ratkaisemaan jutun oikeuskysymykset helposti.

2. Asiaesittely on ehdottomasti tärkeämpi jutun ratkaisulle kuin loppupuheenvuoro.

3. Asian suullinen esittely yhden tuomarin jutuissa on yhtä tärkeä kuin kolmen tuomarin kokoonpanoissa. On tärkeätä, että oikeudenkäyntiaineisto esitetään keskitetysti ja välittömästi.

4. Asiaesittely voidaan tehdä eri tavoin riippuen jutun luonteesta. Tärkeätä on, että osapuolet kykenisivät lyhyesti ja yksinkertaisesti selvittämään mistä riidassa on kysymys sekä että he selkeästi ilmoittavat vaatimuksien perusteet. Myös vaihtoehtoiset vaatimukset ja niiden perusteet pitää esitellä.

Alkuun

7. Yhteenveto

Asiaesittely on tärkeä osa prosessia käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa.(41) Yhdysvalloissa asiaesittelyyn kiinnitetään aina tärkeä huomio, koska tutkimukset ovat osoittaneet, että jury harvoin muuttaa käsitystään asiaesittelyn suorittamisen jälkeen.(42)

(41) Ks. myös Kuusimäki, Advokaatti 7/1997 s. 9.
(42) Persson s. 76.

Suomessa asiaesittelyn merkitys uudessa rikos- ja siviiliprosessissa on jäänyt aivan liian vähälle huomiolle. Lainvalmisteluasiakirjoista on myös todettavissa, että asiaesittelyn esitystavan ja sisällön vaikutukset prosessisäännöksiin ovat jääneet ainakin joissakin kohdin huomaamatta.

Meillä riitajutut käsitellään edelleen käräjäoikeuksissa useimmiten jatketuissa valmisteluistunnoissa ja niitä seuraavissa välittömissä pääkäsittelyissä, joissa ei asiaesittelyitä suoriteta. Nämä oikeudenkäynnit eivät useinkaan ole välittömiä eivätkä keskitettyjä. Havaintojemme mukaan näissä prosesseissa tapahtuu hyvin usein väärinymmärryksiä, eivätkä tuomiot ole jäsenneltyjä ja hyvin perusteltuja. Myös asianajajat tekevät näissä prosesseissa hyvin usein virheitä, mistä on seurauksena uusien seikkojen ja todisteitten esittämispaine hovioikeudessa.

Suomessa myös hovioikeusuudistuksen alkumetreillä on keskusteltu vielä siitä, että asiaesittelyt voisivat hovioikeudessa olla käytännössä sen toistamista, mitä on kirjoitettu käräjäoikeuden tuomion selostusosaan ja valitukseen. Mielestämme lähtökohta on osin virheellinen eikä anna oikeata kuvaa suullisesta asiaesittelystä. Vanhaa rakkautta kirjalliseen prosessiin osoittaa sekin, että ilmeisesti ainakin joissakin hovioikeuksissa odotetaan, että asianajaja esittelisi asian pääkäsittelyssä hovioikeuden ennen pääkäsittelyä kirjoittaman tuomion resiitin perusteella.

Mielestämme em. ajatukset perustuvat osin virheellisiin odotuksiin asiaesittelyn sisällöstä ja esitystavasta. Mikäli asianajaja ei voi käyttää alkuperäistä haastehakemustaan ja siihen ehkä myöhemmin tekemiään täydennyksiä asiaesittelyn runkona sekä käräjäoikeudessa että hovioikeudessa, joutuu hän valmistautumaan asiaesittelyyn perusteellisesti ainakin kolme kertaa, ensin haastehakemusta laadittaessa, seuraavaksi ennen käräjäoikeudessa pidettävää pääkäsittelyä ja vielä hovioikeuden pääkäsittelyä varten. Olisi myös outoa, jos hovioikeus tietäisi asianosaista paremmin, millaisen asiaesittelyn ja missä järjestyksessä asianosainen haluaa asiaesittelynsä pitää.

Hovioikeusprosessiuudistus muuttaa myös asianajajien työn siviiliprosessissa suulliseksi, jolloin varmasti tarvitaan jo riita-asioitten alioikeusmenettelyn uudistamisen yhteydessä v. 1993 peräänkuulutettuja retoriikan taitoja päinvastoin kuin käräjäoikeuksien välittömissä pääkäsittelyissä. Hyvä asiaesittely tuo mukanaan hovioikeuteen sen tapahtuman kaikkine osallistujineen, josta oikeudenkäynnissä on kysymys. Asiaesittely tulee olemaan tärkeä avain jutun voittamiseksi niin käräjäoikeudessa kuin hovioikeudessa.

Mika Ala-Uotila