Ruotsin ja Suomen siviiliprosessien käytännön vertailua

Julkaistu Defensor Legisissä 3/97

Sisältö:

1. Johdanto
2. Julkinen puolustaja
3. Esitutkinta
4. Pidättäminen ja vangitseminen
5. Asianomistajan asema
6. Rikosasian oikeudenkäynnin kulku käräjäoikeudessa
7. Oikeudenkäyntikuluista
8. Yhteenveto

1. Johdanto

Ruotsin rikosasiain oikeudenkäyntimenettely uudistettiin v. 1942, jolloin Ruotsin valtiopäivät hyväksyi uuden oikeudenkäymiskaaren (rättegångsbaken, lyhennettynä RB). Uudet säännökset astuivat voimaan 1.1.1948. Uudistus muutti tuomareitten, syyttäjien, poliisien ja asianajajien työtapoja olennaisesti. Säännösten pitkä voimaantuloaika mahdollisti laajan koulutuksen uudistuksen läpiviemiseksi käytännössä.

Nykyinen oikeudenkäyntimenettely on ollut niin rikos- kuin riita-asioissa voimassa kohta 50 vuotta pääpiirteittäin samassa muodossa. Rikosasiain oikeudenkäyntimenettelyyn on tehty vuoden 1977 jälkeen muutoksia koskien pidättämistä ja vangitsemista, esitutkintaa sekä asianomistajan asemaa, jota on parannettu. Uudistukset eivät ole kuitenkaan merkinneet oikeudenkäyntimenettelyn keskeisten periaatteitten muuttamista. Johtavina periaatteina ovat säilyneet pääkäsittelyn suullisuus, keskitys ja välittömyys. Periaatteitten noudattaminen on myös mahdollistanut melko edullisen rikosprosessin, koska kaikki asiat pyritään selvittämään yhtäjaksoisesti kaikkien oikeudenkäynnin osapuolten ollessa läsnä samanaikaisesti.

Ruotsalaisessa rikosprosessissa tuomioistuimen velvollisuutena on luonnollisesti aineellisesti oikeaan ratkaisuun pyrkiminen. Tuomarin tehtävänä on kuitenkin olla oikeudenkäynnissä pääosin passiivinen vastaavalla tavalla kuin siviiliprosessissa. Oikeudenkäynnin osapuolten, virallisen syyttäjän, asianomistajan ja syytetyn tehtävänä on esittää oikeudenkäyntiaineisto käräjäoikeudelle. Käräjäoikeuden tehtäväksi jää näytön vastaanotto ja oikeustosiseikkojen olemassaolon toteaminen. Ruotsalaisen järjestelmän perustana on kuitenkin se, että kaikki oikeudenkäynnin osapuolet pystyvät täyttämään ne tiedolliset ja taidolliset vaatimukset, jotka kunkin osapuolen asema edellyttää oikeudenkäynnissä. Käytännössä kaikkia oikeudenkäynnin osapuolia edustaa lakimies, mikä helpottaa asian käsittelyä.

Käsittelemme seuraavassa em. keskeisiin periaatteisiin perustuvaa ruotsalaista rikosprosessia. Tarkastelemme ensin julkisen puolustajan asemaa, tehtävää sekä palkkiota. Tämän jälkeen tarkastelemme pääpiirteittäin esitutkintaa, pidättämistä ja vangitsemista, jonka jälkeen esittelemme pääpiirteet oikeudenkäynnin vaiheet käräjäoikeudessa. Hovioikeusprosessia emme esittele tässä yhteydessä mm. siitä syystä, että sekä Suomessa että Ruotsissa hovioikeusprosessia koskevat uudistukset ovat valtiopäivien käsiteltävänä.Tätä kirjoitettaessa Suomen hallituksen esitys rikosasioitten oikeudenkäyntimenettelyn uudistamista alioikeuksissa koskevaksi lainsäädännöksi (HE 82/1995) on vielä eduskunnan käsiteltävänä. Tästä syystä olemme tehneet vain joitakin vertailuja Suomen lainsäädäntöön.

Alkuun

2. Julkinen puolustaja

2.1 Julkisen puolustajan asema ja tehtävät

Ruotsalainen rikosprosessi perustuu syytetyn puolustuksen osalta siihen, että vakavammasta rikoksesta epäillyllä on aina julkinen puolustaja (offentlig försvarare), joksi voidaan määrätä joku muu lakimies kuin asianajaja vain erityisestä syystä (RB 21:5). Käytännössä julkinen puolustaja on aina Ruotsin Asianajajaliittoon kuuluva asianajaja. Tämä merkitsee sitä, että ruotsalaisessa rikosprosessissa on tosiasiassa asianajajamonopoli.

Julkisella puolustajalla on myös hieman laajemmat oikeudet kuin muulla asiamiehellä (RB 21:9). Puolustaja voi pitää pidätettyyn tai vangittuun yhteyttä vapaasti, eikä poliisiviranomaisilla ole oikeutta saada tietää esimerkiksi kirjeenvaihdon tai puhelinkeskustelujen sisältöä. Muu asiamies tarvitsee esitutkintaa johtavan viranomaisen luvan vapaaseen yhteydenpitoon rikoksesta epäilyn kanssa.

Julkinen puolustaja saa työstään korvauksen valtion varoista. Hänen tehtävänään on aktiivisesti ja huolellisesti valvoa rikoksesta epäillyn etuja ja vaikuttaa asian tapahtumainkulun selvittämiseen (RB 21:7). Täyttääkseen tämän tehtävänsä julkinen puolustaja aloittaa työnsä osallistuu jo esitutkinnan aikana ja tarvittaessa toimii aktiivisesti esitutkinnan eteenpäin viemiseksi. Joissakin tapauksissa puolustaja hankkii todisteita, jotka ovat syytetyn eduksi, sekä lähettää kirjelmiä poliisille ja syyttäjälle.

Esitutkinnan valmistuttua tutkintamateriaali annetaan kokonaisuudessaan tiedoksi puolustajalle. Puolustaja tarkistaa yksityiskohtaisesti esitutkinta-asiakirjat ja ilmoittaa syyttäjälle, jos rikoksesta epäilty pyytää, että esitutkintaa olisi täydennettävä esimerkiksi joittenkin henkilöitten kuulustelemiseksi. Vasta julkisen puolustajan ilmoituksen jälkeen syyttäjä suorittaa lopullisen syyteharkintansa.

2.2 Julkisen puolustajan määrääminen

Rikoksesta epäillyllä on jo esitutkinnan aikana oikeus käyttää oikeusavustajaa (RB 21:3). Mikäli rikoksesta epäilty on pidätetty tai vangittu, hänellä on aina oikeus saada itselleen julkinen puolustaja. Sama oikeus on rikoksesta epäillyllä, jos rikoksesta säädetty minimirangaistus on kuusi kuukautta vankeutta. Lisäksi oikeus voi viran puolesta määrätä syytetylle julkisen puolustajan, jos epäilty tarvitsee puolustajaa rikoksen selvittämiseksi tai jos oikeus katsoo rikoksesta epäillyn tarvitsevan puolustajaa, kun ilmenee aihetta, että syytetty tultaisiin tuomitsemaan ankarampaan rangaistukseen kuin sakkoihin tai ehdolliseen tuomioon. Edelleen julkinen puolustaja voidaan määrätä, jos puolustajan määräämiseen on erityistä syytä syytetyn henkilöön tai asiaan liittyvistä syistä (RB 21:3a). Käytännössä oikeus määrää syytetyn pyynnöstä julkisen puolustajan miltei poikkeuksetta kaikissa niissä tapauksissa, joissa on ollut olemassa selvä riski siitä, että epäilty tullaan tuomitsemaan vankeusrangaistukseen.

Julkiseksi puolustajaksi määrätään asianajaja, joka on tehtävään sopiva. Ensi sijassa oikeus määrää julkiseksi puolustajaksi sellaisen asianajajan, joka yleensä on esiintynyt tuomioistuimessa asiamiehenä. Oikeus määrää asianajajan, jota rikoksesta epäilty ehdottaa. Mikäli tästä aiheutuu normaalia huomattavasti korkeampia kustannuksia, esimerkiksi ehdotetun asianajajan toimipaikan takia, oikeus voi määrätä julkiseksi puolustajaksi tuomioistuinpaikkakunnalla toimivan asianajajan. Tavallisesti oikeus määrää asianajajan, jolla on toimipaikka samassa läänissä. Joissakin tapauksissa, esimerkiksi isommissa henkirikosjutuissa, voi myös kauempanakin toimiva asianajaja saada määräyksen julkiseksi puolustajaksi.

Käytännössä rikoksesta epäillylle määrätään julkinen puolustaja myös sakkojutuissa, joissa syyttäjä kuulee oikeudenkäynnissä useita todistajia, eikä asia ole selvä. Vahingonkorvausvaatimuksilla ei ole juurikaan merkitystä julkisen puolustajan määräämisen edellytysten arvioinnille. Mikäli syytetyllä ei ole oikeutta saada julkista puolustajaa, tulee syytetyn maksaa itse korvaus avustajalleen. Julkinen oikeusapu (allmänn rättshjälp) ei ole käytettävissä rikosjutuissa. Syytetyn oikeudenkäyntikulut on mahdollista kattaa oikeusturvavakuutuksesta vain syytetyn tuottamukseen perustuvissa liikennejutuissa, kuten Suomessa.

2.3 Julkisen puolustajan palkkio

Ruotsissa oikeusministeriön alainen tuomioistuinviranomainen (Domstolsverket) on antanut määräykset palkkioitten suuruudesta. Mikäli jutussa on ainoastaan yksi syytetty, eikä pääkäsittely kestä kauemmin kuin 3 h 45 min., määrätään palkkio erityisen palkkiotaulukon mukaan. Taulukon mukaan pääkäsittelystä, joka kestää enintään 14 minuuttia, palkkio on 1.735 kruunua, johon sisältyy arvonlisävero. Mikäli käsittely kestää 3 h 45 minuuttia, palkkio on 6.335 kruunua. Palkkio nousee 15 minuutin aikavälein. Jutuissa, joissa pääkäsittely kestää kauemmin kuin 3 h 45 minuuttia, tai joissa puolustajalla on päämiehenään kaksi tai useampia syytettyjä, ei palkkion määräämiseen sovelleta palkkiotaulukkoa, vaan tuntipalkkio on 1.004 kruunua kaikesta siitä työstä, jonka puolustaja asiassa suorittaa.

Julkisen puolustajan palkkion määräämistä em. tavalla on Ruotsissa kritisoitu Ruotsin Asianajajaliiton toimesta. Järjestelmä suosii nuoria ja kokemattomia asianajajia. Kokenut asianajaja keskittyy asian ydinkohtiin ja hoitaa asian alemmalla korvauksella nopeammin kuin vähemmän kokemusta omaava asianajaja.

Alkuun

3. Esitutkinta

Rikosasiain oikeudenkäyntimenettely alkaa Ruotsissa siten, että poliisi tai syyttäjä aloittavat rikosilmoituksen tekemisen jälkeen esitutkinnan. He voivat lain määräämissä tilanteissa myös oma-aloitteisesti aloittaa esitutkinnan (RB 23:1 ja 3). Pienemmissä jutuissa poliisi myös johtaa esitutkintaa, kun taas isoimmissa jutuissa esitutkintaa johtaa syyttäjä ja poliisi suorittaa vain tutkinnan edellyttämät toimenpiteet.

Suomen tulevan rikosasiain oikeudenkäyntimenettelyn painopiste tulee olemaan esitutkinnassa, kuten nyt Ruotsissa. Esitutkinnan onnistuminen edellyttää asianajajien, poliisin sekä syyttäjien yhteistyötä. Erityisesti poliisin tulee ottaa asianajajien tehtävät nykyistä paremmin huomioon. Käytännössä oikeudenkäyntimenettelyn painopisteen siirtyminen esitutkintavaiheeseen pitäisi olla vastaava kuin riita-asiain oikeudenkäyntimenettelyn painottuminen jutun valmisteluvaiheeseen. Asianajajan työpanos korostuu esitutkinnan aikana erityisesti talousrikosasioissa, joissa esitutkintamateriaali on laaja ja monimutkainen.

Ruotsissa on säädetty, että syyttäjän pitää esitutkinnan aikana olla objektiivinen (RB 23:4). Esitutkinnassa pitää huomioida myös ne seikat, jotka ovat epäillyllä edullisia. Samoin epäillyn syyttömyyttä tukevat todisteet pitää varmentaa ja tuoda esille esitutkintapöytäkirjassa. Käytännössä syyttäjä suorittaa aina lisätutkinnan, kun hän on saanut tietää rikoksesta epäillyn esittämät lisätodistajat tai esitutkintaviranomaiselle ilmoitetut uudet oikeustosiseikat tai todisteet. Tämä on välttämätöntä myös siksi, että myös syyttäjän tehtävänä on huolehtia yhtäjaksoisen pääkäsittelyn toteutumisesta.

Asioissa, joissa rikoksesta epäilty on vangittuna, esitutkinta hoidetaan nopeasti, koska vangittuna pitämisen määräajat ovat lyhyet (RB 24:18). Sen sijaan Ruotsissakin talousrikosjutuissa esitutkinta kestää jopa vuosia, jolloin jutut ovat saattaneet ainakin joiltakin osin jo vanhentua. Myös oikeudenkäynti on huomattavasti vaikeampi, koska todistajat eivät enää vuosien kuluttua muista, mitä asiassa on tapahtunut.

Poliisin, syyttäjien ja asianajajien yhteistyö pitäisi uudessa rikosprosessissa sujua vastaavalla tavalla kuin tuomioistuimen ja asianosaisten asianajajien yhteistyö riitajutuissa. Suomessa asianajajien ja poliisin välinen yhteistyö on perinteisesti ollut vaatimatonta. Uuden oikeudenkäyntimenettelyn onnistuminen edellyttää, että osapuolten kesken sovitaan yhteisistä toimintatavoista ja että poliisi ymmärtää entistä paremmin asianajajan roolin ja esitutkinnan tärkeyden jutun pääkäsittelyn onnistumisen kannalta.

Alkuun

4. Pidättäminen ja vangitseminen

4.1 Pidättämisen ja vangitsemisen edellytykset ja vangitsemisoikeudenkäynti

Ruotsissa syyttäjä voi pidättää rikoksesta epäillyn, jos on olemassa edellytykset epäillyn vangitsemiseen tai jos henkilö on vähemmillä kuin todennäköisillä syillä epäilty rikoksesta ja on olemassa erityisiä syitä hänen kiinni ottamiselleen siihen asti, kunnes asia on selvitetty (RB 24:6). Syyttäjän pitää antaa pidättämistä koskeva päätös 12 tunnin kuluessa siitä, kun poliisi on ottanut epäillyn kiinni. Edellytykset ovat vastaavat kuin Suomessa, mutta pidättämispäätöksen tekee aina syyttäjä (vrt. Suomen pakkokeinolain 6 §). Pidättämisaika on rajoitettu siten, että syyttäjän pitää viimeistään kolmantena päivänä kello 12 mennessä pyytää rikoksesta epäillyn vangitsemista käräjäoikeudelta. Vangitsemispyyntö voidaan antaa käräjäoikeudelle myös suullisesti ja vangitsemisoikeudenkäynti täytyy tuomioistuimen toimesta pitää viimeistään neljän vuorokauden kuluttua epäillyn pidättämisestä. Mikäli määräaikoja ei noudateta, on epäilty päästettävä vapaaksi (RB 24:11-13).

Vangitsemisen edellytyksenä on se, että henkilöä epäillään rikoksesta, josta voidaan tuomita vankeutta vähintään yksi vuosi. Samoin henkilö, jota epäillään vähemmillä kuin todennäköisillä syillä rikoksesta, voidaan vangita. Tässä tapauksessa uusi vangitsemisoikeudenkäynti on kuitenkin pidettävä viikon kuluttua, jolloin syyttäjän pitää näyttää, että henkilöä epäillään todennäköisin syin. Lisäksi vangitsemisen edellytyksenä on se, että epäilty pakenee tai muulla tavoin estää oikeudenkäynnin tai rangaistuksen täytäntöönpanoa. Näin on esimerkiksi silloin, kun on perusteltu syy epäillä rikoksesta epäillyn hävittävän todisteita tai muulla tavoin vaikeuttaa asian selvitystä tai että epäilty jatkaisi rikollista toimintaansa (RB 24:1). Säännökset ovat näiltä osin asiallisesti samat kuin Suomessa.

Vain pieni osa syyttäjän vangitsemispyynnöistä hylätään. Useimmat rikoksesta epäillyt vangitaan sillä perusteella, että he voivat vapaana vaikeuttaa asian selvitystä tai hävittää todisteita. Käräjäoikeudet eivät tavallisesti vaadi syyttäjältä erityisen vahvoja perusteita vangitsemiseksi em. perusteella, vaan usein riittää pelkkä väite, että esimerkiksi varastettua tavaraa ei ole vielä löydetty tai epäilty voisi piilottaa sen, jos hänet päästettäisiin vapaaksi. Näin siitä huolimatta, vaikka epäilty olisi tunnustanut esimerkiksi varkauden.

Vangitulla on oikeus pyytää uusi vangitsemisoikeudenkäynti kahden viikon välein (ks. RB 24:18). Uudessa vangitsemisoikeudenkäynnissä todetaan, onko rikoksesta epäillyn vagitsemiseksi olemassa edelleen lainmukaiset edellytykset. Ruotsissa kahden viikon välein tarvittaessa tapahtuvalla vangitsemisoikeudenkäynnillä on syytetyn kannalta tärkeä merkitys, koska tuomioistuimet käytönnössä myös edellyttävät syyttäjältä melko nopeita toimenpiteitä syytteen nostamiseksi.

4.2 Vangitsemispäivystys

Lauantaisin, sunnuntaisin ja juhlapyhien aikana tapahtuvaa vangitsemispäivystystä varten Ruotsi on jaettu päivystysalueisiin. Päivystyksen aikana näillä alueilla toimii tuomari, syyttäjä ja asianajaja päivystäjinä vangitsemisoikeudenkäyntien hoitamiseksi. Asianajaja, joka toimii päivystäjänä, saa valtion varoista päivystyskorvauksen, joka on 1.600 kruunua päivä (sis. ALV). Korvausta ei saa kuitenkaan niiltä päiviltä, jolloin asianajaja toimii julkisena puolustajana vangitsemisoikeudenkäynnissä tai avustaa rikoksesta epäiltyä poliisitutkinnassa. Näistä tehtävistä asianajaja saa korvauksen kaksinkertaisen tuntiveloituksen mukaan eli 2.010 kruunua tunnilta (sis. ALV).

Vangitsemispäivystys kestää tavallisesti koko viikonlopun tai kaikki peräkkäiset juhlapyhät. Asianajajan päivystysvuorot on sovittu yhdessä alueella toimivan Ruotsin Asianajajaliiton osaston kanssa, joka on laatinut päivystyslistat. Joillakin päivystysalueilla tuomioistuin laatii päivystyslistat.

Alkuun

5. Asianomistajan asema

Asianomistajalla on Ruotsissa toissijainen syyteoikeus, kuten Suomen hallituksen esityksen mukaan (ks. RB 20:8 ja HE 1:14). Ruotsissa on erittäin harvinaista, että asianomistaja nostaa itse syytteen tai jatkaa prosessia hovioikeudessa, jos syyttäjä ei valita asiassa. Tämä johtuu mm. korkeista oikeudenkäyntikuluista. Tavallisimmin asianomistajat käyttävät itsenäisesti syyteoikeuttaan kunnianloukkausjutuissa, joita syyttäjät eivät normaalisti hoida.

Syyttäjät esittävät asianomistajan vahingonkorvausvaatimukset melko usein. Syyttäjillä on tähän velvollisuus (RB 22:2), kuten Suomenkin hallituksen esityksen mukaan (HE 3:9). Velvollisuus ei ole kuitenkaan ehdoton silloin, kun vahingonkorvausvaatimusten esittäminen vaatisi laajempia selvityksiä taikka jos vaatimus on perusteeton. Tavallisesti syyttäjä esittää vahingonkorvausvaatimukset pahoinpitelyjutuissa sekä tavanomaisissa varkaus-, kavallus- ja petosjutuissa. Mikäli syyttäjä ei esitä vaatimuksia, pitää asianomistajan itse esittää vaatimukset kirjallisesti tuomioistuimelle ennen käsittelyä.

Eräissä henkilöön kohdistuvissa rikoksissa voi tuomioistuin määrätä asianomistajalle avustajan (målsegande biträde), kuten Suomenkin lakiehdotuksen mukaan (ks. RB 20:15 ja HE 2:1). Avustaja on käytännössä aina Ruotsin Asianajajaliiton jäsen ja hän saa palkkion valtion varoista. Avustajan tehtävänä on olla tukena asianomistajalle ja ajaa asianomistajan vahingonkorvausvaatimusta oikeudessa. Oikeudenkäyntiavustaja, joka on määrätty käräjäoikeudessa, jatkaa tehtäväänsä hovioikeudessa saman määräyksen perusteella.

Mikäli asianomistaja ei voi saada itselleen avustajaa lain nojalla, on hänellä oikeus saada oikeusapua (allmänn rättshjälp) vastaavin edellytyksin kuin riita-asioissa. Tämän oikeusavun saamaisen edellytykset ja asianomistajalle aiheutuvat kustannukset riippuvat asianomistajan tuloista (ks. Rättshjälpslagen 6 §). Oikeusapu on Ruotsissa aina osittain maksullista, mutta sen piiriin pääsevät myös keskituloiset kansalaiset (vuositulot enintään 210.000 kruunua).

Alkuun

6. Rikosasian oikeudenkäynnin kulku käräjäoikeudessa

6.1 Haastehakemus

Syyttäjä jättää Ruotsissa rangaistusvaatimuksen sisältävän haastehakemuksen käräjäoikeudelle. Syytekirjelmä on tavallisesti hyvin lyhyt ja sisältää useimmiten vain pelkistetyn teonkuvauksen, jonka perusteella syyttäjä vaatii rangaistusta. Lisäksi syyttäjän on ilmoitettava haastehakemuksessa kaikki todisteet, joihin hän vetoaa. Myös todisteitten todistusteemat pitää käydä selville haastehakemuksesta. Mikäli syyttäjä hoitaa asianomistajan vahingonkorvausvaatimuksen esittämisen, käy vahingonkorvausvaatimus ilmi haastehakemuksesta (RB 45:4). Mikäli syyttäjällä on tavanomaisesta poikkeavia vaatimuksia, kuten maastakarkoitusta, takavarikkoa tai ammatinharjoittamista koskevia kieltovaatimuksia, esitetään nämä vaatimukset jo haastehakemuksessa.

Melko usein syyttäjä esittää myös toissijaisen teonkuvauksen siltä varalta, että oikeus ei katsoisi vastaajan syyllistyneen rikokseen ensisijaisen teonkuvauksen perusteella. Tämä johtuu mm. siitä, että syytesidonnaisuus on keskeinen periaate Ruotsin rikosprosessissa ja sitä noudatetaan käytännössä miltei vastaavalla tavalla kuin Suomessa vallitsevan oikeuskäytännön mukaan.

6.2 Kirjallinen ja suullinen valmistelu

Käräjäoikeus antaa haasteen tiedoksi syytetylle. Samanaikaisesti julkinen puolustaja saa käräjäoikeudelta kopion haasteesta sekä syyttäjältä kopion esitutkintapöytäkirjasta, mikäli syyttäjän toimittamista asiakirjoista ei käy ilmi, että puolustaja olisi saanut esitutkintapöytäkirjan jo aiemmin. Mikäli syytettyä ei haasteen tiedoksiannon yhteydessä kutsuta pääkäsittelyyn oikeuden määräämänä päivänä, pyydetään syytetyltä kirjallinen vastaus käräjäoikeuden määräämässä ajassa. Syytettyä kehotetaan vastauksessa mm. ilmoittamaan ne todisteet, joihin hän vetoaa sekä mitä hän kullakin todisteella aikoo näyttä toteen (RB 45:10). Mikäli syytetty pyytää käräjäoikeutta kutsumaan pääkäsittelyyn syytetyn todistajina henkilöitä, joita ei ole kuultu esitutkinnassa, syyttäjä tavallisesti täydentää esitutkintaa kuulemalla esitutkinnassa syytetyn nimeämät todistajat. Syyttäjä myös huolehtii näitten kuulustelupöytäkirjojen tiedoksiannosta oikeudelle ja syytetyn puolustajalle.

Käräjäoikeuden pitämä erillinen suullinen valmistelu on Ruotsissa rikosasioissa epätavallinen. Suullinen valmistelu saatetaan järjestää vain suurissa jutuissa, joissa on useita syytettyjä ja paljon syytekohtia. Lisäksi talousrikosjutuissa, jossa saattaa olla kysymys liiketoiminnan selvittämisestä useitten eri yhtiöitten välillä, sekä monimutkaisista kirjanpitoasioista, voi käräjäoikeus päättää suullisen valmistelun järjestämisestä (RB 45:13). Suomessa uutta rikosprosessia opeteltaessa saattaa olla tarpeen pitää suullisia valmisteluja myös siksi, että esitutkinta voi olla puutteellisesti suoritettu, eivätkä osapuolten kannanotot ole tästäkään syystä oikeudelle selvät ennen pääkäsittelyä.

6.3 Pääkäsittely

Käräjäoikeuden otettua ensin yhteyttä syyttäjään ja syytetyn puolustajaan, oikeus määrää pääkäsittelyn ajankohdan (RB 45:14). Ruotsissa oikeus kutsuu syyttäjän, syytetyn puolustajan, todistajat sekä tarvittaessa myös asianomistajan käräjille. Jos asianomistaja on itse esittänyt vahingonkorvausvaatimuksen, hänet kutsutaan poikkeuksetta pääkäsittelyyn.

Mikäli jutussa on useita syytettyjä, kuten huumejutuissa, voidaan juttukokonaisuus jakaa osiin, jolloin juttukokonaisuus käsitellään useissa eri pääkäsittelyissä. Syytettyjä voidaan tarvittaessa kuulla kanssasyytettyjen tekoja koskevissa pääkäsittelyissä, mikäli se on juttujen selvittämisen kannalta tarpeen. Myös vahingonkorvausvaatimukset voidaan määrätä käsiteltäväksi erillisessä oikeudenkäynnissä, mikäli vaatimukset eivät ole selviä. Näin tapahtuu melko usein silloin, kun asianomistaja ei ole riittävästi perustellut vaatimuksiaan.

Pääkäsittely on suullinen (RB 46:5). Asianomistajien ja todistajien kertomuksia ei lueta esitutkintapöytäkirjoista. Syyttäjä ja puolustaja voi vedota niihin ainoastaan silloin, kun kuultava muuttaa pääkäsittelyssä aikaisempaa kertomustaan, jonka hän on antanut esitutkinnassa. Puolustajan kannalta on tärkeätä käydä etukäteen läpi kuulusteltavien kertomukset esitutkintapöytäkirjasta. Asianomistajaa ja todistajaa voidaan Ruotsissa kuulla myös puhelimitse. Mikäli tällainen puhelimitse kuuleminen tapahtuu, oikeuden puheenjohtaja ottaa tavallisesti yhteyden syyttäjään ja puolustajaan ennen pääkäsittelyä. Yhteydenotoissa keskustellaan, suostuvatko syyttäjä ja puolustaja puhelimitse kuulemiseen. Oikeus kuitenkin päättää viime kädessä, tapahtuuko kuuleminen puhelimitse (RB 46:7).

Todistajan suojelemiseksi voidaan todistajaa myös kuulla siten, että syytetty tai hänen puolustajansa eivät ole läsnä oikeussalissa, kun syyttäjä ja asianomista tekevät todistajalle kysymyksiä, vaan he kuulevat kertomuksen toiseen huoneeseen kaiuttimien välityksin. Kuulustelun lopuksi syytetyn julkisella puolustajalla on kuitenkin oikeus mennä oikeussaliin ja tehdä todistajalle tarvittavat kysymykset (RB 36:18). Todistajan nimen lisäksi muita todistajan henkilötietoja tai osoitetta ei useinkaan merkitä esitutkintapöytäkirjaan Julkisella puolustajalla on kuitenkin luonnollisesti oikeus saada todistajan henkilö- ja osoitetiedot ennen pääkäsittelyä tapahtuvaa etukäteiskuulemista varten.

Pääkäsittely aloitetaan siten, että syyttäjä esittää vaatimuksensa lukemalla teonkuvauksen haastehakemuksesta. Syytetyn puolustaja ilmoittaa tämän jälkeen lyhyesti syytetyn kannan syyttäjän vaatimuksiin ja kannanottojen perusteet. Syyttäjä pitää lyhyen ja tiivistetyn asiaesittelyn, jonka jälkeen asianomistajalla ja syytetyllä on mahdollisuus pitää asiaesittely ja laajemmin perustella kantansa (RB 46:6). Todistelu alkaa asianomistajan kuulemisella, minkä jälkeen kuullaan syytettyä ja sen jälkeen todistajia. Syyttäjä esittää kysymyksensä ensimmäisenä. Puolustaja saa esittää kysymyksensä ensimmäisenä vain syytetyn kutsumille todistajille. Ristikuulustelu on sallittu sekä syyttäjän että puolustajan pyynnöstä. Oikeus esittää tavallisesti vain muutamia täydentäviä kysymyksiä. Kirjallisten ja suullisten todisteiden esittämisen jälkeen käydään läpi syytetyn rikosrekisterinote ja hänen henkilökohtaiset elinolosuhteensa.

Pääkäsittely päättyy syyttäjän ja puolustajan loppupuheenvuoroihin, jotka pidetään suullisesti ja ne pyritään keskittämään todistusaineiston ja juttua vastaavien oikeustapausten analysointiin. Tavallisesti puolustajan loppupuheenvuoro kestää paljon kauemmin kuin syyttäjän. Usein suuri osa puolustajan puheenvuorosta sisältää esittelyn siitä, mikä puolustajan mielestä on asiassa oikea rangaistus. Puolustajan kannattaa myös jättää syytteen virheitä koskevat huomautukset loppupuheenvuoroihin, koska syyttäjät eivät tavallisesti enää muuta syytettä loppupuheenvuorojen yhteydessä. Yleisesti loppupuheenvuoroista voi todeta, että niillä ei monissa jutuissa katsota olevan olennaista merkitystä, koska asia on useimmiten selvinnyt pääkäsittelyn aikana.

Pääkäsittely joudutaan joskus lykkäämään lisäselvitysten hankkimista varten. Tavallisimmin näin tapahtuu lääkärintodistuksen hankkimiseksi syytetyn mielentilasta ja tarpeesta suorittaa täydellinen mielentilatutkimus.

Mikäli lykkäysaika on alle kaksi viikkoa, ei pääkäsittelyä jouduta uusimaan kokonaan.

6.4 Tuomio

Rikosjutun tuomio sisältää aluksi tiivistetysti syyttäjän ja asianomistajan vaatimukset ja syytetyn kannanotot. Tämän jälkeen seuraa lyhyt selvitys jutussa ilmikäyneistä seikoista sekä osapuolten ja todistajien lausunnoista. Tämän jälkeen oikeus lausuu laajemmin tuomion perusteista sekä niistä syistä, jotka ovat johtaneet tuomion lopputulokseen sekä rikoksentekijälle tuomitun rangaistuksen suuruuteen (RB 30:5).

Tuomio voidaan antaa suullisena heti pääkäsittelyn jälkeen, mutta tavallisesti se julistetaan vasta viikon tai muutaman viikon päästä pääkäsittelyn jälkeen. Tuomio lähetetään aina kirjallisesti syyttäjälle, puolustajalle ja syytetylle heti julistamisen jälkeen.

Alkuun

7. Oikeudenkäyntikuluista

Kuten edellä on todettu, julkinen puolustaja saa palkkion valtion varoista. Jos syyte hylätään, julkisen puolustajan palkkio jää valtion vahingoksi. Mikäli syytetty tuomitaan rikoksesta, tuomiossa määrätään, että syytetyn on maksettava julkisen puolustajan palkkio tai osa siitä takaisin valtiolle, mikäli syytetyllä on tähän varoja (RB 31:1). Mikäli syytetyllä ei ole ollut julkista puolustajaa jutussa, jossa syyte on hylätty, on syytetyllä pyynnöstä, joka on esitettävä pääkäsittelyssä, oikeus saada valtiolta korvaus, joka vastaa julkisen puolustajan palkkiota (RB 31:2). Näin menetellään usein tilanteissa, joissa syytetyllä on ollut joku muu asiamies kuin oikeuden määräämä julkinen puolustaja.

Alkuun

8. Yhteenveto

Ruotsissa rikosasioitten käsittelyn on oikeudessa huomattavasti nopeampi kuin riita-asioitten käsittely. Tätä edesauttaa se, että asian käsittely on pääosin suullinen. Jutuissa on normaalisti yksi pääkäsittely ilman oikeudessa tapahtuvaa suullista valmistelua. Myöskään kirjallinen valmistelu ei ole laaja. Hyvä esitutkinta ja syyte edesauttavat asian nopeata käsittelyä. Samoin julkisen puolustajan käyttäminen helpottaa ja nopeuttaa asian käsittelyä.

Rikosasioissa tarvitaan vain yksi tuomari ja 3 tai 5 lautamiestä ratkaisemaan asian verrattuna pääkäsittelyyn siviilijutuissa, joissa normaalisti on kolmen tuomarin kokoonpano.

Negatiivisena piirteenä Ruotsin rikosprosessissa on mm. se, että esitutkinta varsinkin talousrikosasioissa kestää aivan liian pitkään. Muutokset, joita on viime aikoina tehty poliisin ja syyttäjäviranomaisten organisaatiossa, joista on aiheutunut henkilökunnan vähennyksiä, ovat aiheuttaneet, että myös pienemmissä rikosasioissa esitutkinta on viivästynyt ja monissa suurkaupungeissa sitä ei aloiteta lainkaan. Monet rikokset jäävät siis tutkimatta.

Usein syytetyt jäävät saapumatta pääkäsittelyyn, mikä aiheuttaa pääkäsittelyn lykkäämisen. Myös asianomistajien ja todistajien jääminen pois istunnoista aiheuttaa pääkäsittelyn lykkäämisen. Pohjois-Ruotsissa pääkäsittelyt kuitenkin lykkääntyvät melko harvoin, eikä pääkäsittelyjen lykkääntyminen ole olennainen ongelma. Esim. Tukholmassa pääkäsittelyn lykkääminen on tavallisempaa. Mikäli pääkäsittelyn lykkääntyminen on selvää jo ennen istuntoa, ottavat oikeudenkäynnin osapuolet hyvissä ajoin yhteyttä käräjäoikeuteen ja ilmoittavat asiasta käräjäoikeudelle, joka peruuttaa istunnon ottamalla osapuoliin ja todistajiin puhelimitse yhteyttä tai lähettämällä kirjeet. Julkinen puolustaja saa korvauksen jokaisesta asiakirjoihin perehtymiskerrasta, joka tapahtuu pääkäsittelöyn peruuntumisen takia.

Verrattaessa Suomen hallituksen esityksen peruslähtökohtaa Ruotsin voimassa olevaan rikosprosessiin, on olennaisimpana erona se, että Suomessa ei tultaisi määräämään rikoksesta epäillylle julkista puolustajaa. Suomessa syytetyllä ei myöskään ole hallituksen esityksen mukaan mahdollisuutta saada korvausta omalle asianajajanajajalle maksetusta palkkiosta, mikäli syyte hylätään.

Julkisen puolustajan puuttuminen aiheuttaa sen, että tuomarin prosessinjohto tulisi Suomessa olla aktiivisempaa, eikä tuomari voi mielestämme johdonmukaisuussyistäkään pysytellä suomalaisessa rikosprosessissa samalla tavalla passiivisena kuin Ruotsissa, koska oikeudenkäynti on tältä osin järjestetty peruslähtökohdiltaan eri tavalla.

Ruotsalaisen rikosoikeudenkäynnin sujuminen melko joustavasti johtuu suullisesta käsittelystä. Kaikki asiat esitetään keskitetysti ja suullisesti, jolloin asia on vireillä oikeudessa lyhyen aikaa ja lykkäämisestä johtuva lisätyö ja ajanhukka poistuu kokonaan. Jouhevasti sujuvan oikeudenkäynnin taustalla ovat kuitenkin vuosikymmenien aikana hioutuneet menettelytavat sekä ammattitaitoiset asianajajat, poliisit, syyttäjät ja tuomarit.

Mika Ala-Uotila